Työ ja perhe ne yhteen soppii?

Lue julkaisu

Vuosittain julkaistava Väestöliiton perhebarometri tarkastelee ajankohtaisia, perheitä koskettavia kysymyksiä. Perhebarometrin aineisto kerätään postikyselynä, johon on vuosittain vastannut noin 2 000-3 000 suomalaista. Perhebarometriaineiston keruuta on vuodesta 1997 tukenut Alli Paasikiven Säätiö.

Vanhemmuuden ja työn yhteensovittaminen suomalaisissa lapsiperheissä.

Väestöliiton tutkimuslaitoksella vuosittain tehtävä perhebarometri tuottaa ajankohtaista, alueellisesti koko Suomen kattavaa tietoa tärkeistä perhettä koskevista teemoista. Perhebarometrejä on tehty vuodesta 1997 alkaen ja niiden aiheina ovat olleet muun muassa syntyvyys, perhepolitiikka, kasvatusvastuu, parisuhteiden hyvinvointi ja avioerot. Tässä 2020- luvun ensimmäisessä Perhebarometrissä esitämme tuoreita tuloksia perheen ja työn yhteensovittamisesta suomalaisissa lapsiperheissä. Tuloksia verrataan aikaisempaan vastaavaan kyselyyn vuodelta 2010.

Aikaisemmissa perhebarometreissä on toistuvasti korostunut lapsiperheiden vanhempien toive saada lisää joustavuutta työ- ja perhe-elämään. Viimeisten vuosikymmenten aikana joustavuudelle annettu painoarvo on vain korostunut. Kyse on kuitenkin hieman paradoksaalisesta tilanteesta. Suomi sijoittuu eurooppalaisessa vertailussa lähtökohtaisesti hyvin korkealle joustavien työaikojen soveltamisessa. On vaikeaa osoittaa yhtä lainsäädän- nön kohtaa, jota tulisi muuttaa.

Julkaisun tiedot

Julkaisun tiedot
Julkaisija Väestöliitto
ISBN ISBN 978-952-226-206-6
Sivumäärä 123

Kirjoittaja

Cras justo odio, dapibus ac facilisis in, egestas eget quam. Duis mollis, est non commodo luctus, nisi erat porttitor ligula, eget lacinia odio sem nec elit. Cum sociis natoque penatibus et magnis dis parturient montes, nascetur ridiculus mus. Morbi leo risus, porta ac consectetur ac, vestibulum at eros. Cras justo odio, dapibus ac facilisis in, egestas eget quam. Donec ullamcorper nulla non metus auctor fringilla.

Johdanto

Kehittyneiden maiden työelämää on kuvattu mosaiikinomaiseksi. Työajat ovat moninais- tuneet ja sirpaloituneet, työn intensiteetti on noussut, epätyypilliset työajat ovat lisäänty- neet ja työn ja vapaa-ajan raja madaltunut. (Salmi & Lammi-Taskula, 2014; Sutela & Lehto, 2014). Meneillään oleva nopea teknologinen murros ja digitalisaatio muuttavat perusteel- lisesti työn sidoksia aikaan ja paikkaan. Myös työtehtävät, työvälineet ja työn sisällöt ovat useilla aloilla muuttuneet (Lindgren, Mokka, Neuvonen, & Toponen, 2019).

Työn ja perheen yhteensovittaminen on keskeinen yhteiskuntapoliittinen haaste niin Suomessa kuin EU:n 2020-strategiassa. Sen avulla halutaan edistää työllisyyttä, tasa-arvoa ja hyvinvointia. Suomessa työn ja perheen ristiriitojen on esimerkiksi todettu ennakoivan niin pitkien sairauspoissaolojen riskiä kuin avioeroriskiä (Ojanen, 2017). Ennakoidut ris- tiriidat työn ja perheen yhteensovittamisessa ovat myös yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi nuoret aikuiset lykkäävät lastenhankintaansa (Miettinen, 2015). Työn ja perheen yhteensovittamisen helpottaminen voi siis olla osa ratkaisua Suomessa viimeisen vuosi- kymmenen aikana koetulle nopeasti laskeneelle syntyvyydelle.

Aiemmissa Perhebarometreissa työn ja perheen yhdistämisen helpottaminen jousta- vuudella on toistuvasti noussut eniten toivotuksi perhepoliittiseksi toimenpiteeksi, kun ai- heesta on kysytty lapsiperheiden vanhemmilta (Kontula, 2018; Lainiala, 2010, 2014). Tär- keimmäksi perhepoliittisiksi toimiksi suomalaiset arvioivat vuonna 2018 joustavan työajan pienten lasten vanhemmille, toiseksi tärkein toive oli enemmän ja parempia osa-aikatyön mahdollisuuksia. Näitä asioita kannattavien osuudet olivat merkittävästi lisääntyneet vuo- desta 2014 vuoteen 2018. Työn ja perheen yhdistämisen joustava helpottaminen oli siis kaikkein tärkeimmäksi koettu perhepoliittinen kehittämiskohde. (Kontula 2018, 24.)

Erilaisten vanhempien erilaiset työ- ja perhesuhteet

Työsuhteet voivat erota toisistaan monella eri tavalla. Työtä tehdään yksin, ihmisten ja ko- neiden kanssa, sisällä ja ulkona, asiakkaille ja työyhteisön sisäisiin tarpeisiin. Työstä saa- tava palkka ja työajat vaihtelevat, samoin työsuhteen kesto, puhumattakaan työpaikkojen tarjoamista erilaisista eduista ja työilmapiireistä.

Erilaiset taustamuuttujat ovat yhteydessä siihen, miten yleisiä tai harvinaisia edellä ku- vatut työolosuhteet ovat ja miten ne vaikuttavat perhe-elämään. Tässä tutkimuksessa tar- kastellaan itseen ja perheeseen liittyviä muuttujia: sukupuolta, ikää, koulutusta sekä sitä, kuuluuko kotitalouteen puoliso ja/tai lapsia ja jos, minkä ikäisiä lapset ovat kuinka monta niitä on. Tässä alaluvussa esitellään seuraavaksi lyhyesti, millaisia yhteyksiä näillä muut- tujilla on työ- ja perhetilanteisiin.

Tilastokeskuksen vuoden 2013 työolotutkimuksen mukaan lapsiperheiden vanhemmat tekevät keskimäärin pidempiä työpäiviä kuin ne, joilla ei ole huollettavinaan alle 15-vuo- tiaita lapsia (Sutela, 2015; Työolotutkimus 2013). Ero koskee etenkin isiä. Vuonna 2010 alle kouluikäisten lasten perheiden isistä 22 prosenttia teki yli kymmenen tuntisia työpäiviä, verrattuna 16 prosenttiin koko työikäisessä miesväestössä. Äidit tekivät isiä useammin osa- aikatöitä. (Miettinen & Rotkirch, 2012.) Kotitaloudessa asuvien lasten määrä puolestaan vaikuttaa ennen kaikkea siihen, kuinka monen ihmisen työ-, päiväkoti-, koulu- ja harras- tusaikatauluja perheessä pitää sovittaa yhteen.

Mitä työelämän joustot ovat?

Työn ja perheen yhteensovittaminen, tai laajemmin työn ja muun elämän yhteensovitta- minen, viittaa eri arjen velvollisuuksien ja toimintojen yhdistämiseen niin, että kokonai- suus on toimiva ja tukee yksilön ja hänen läheistensä hyvinvointia. Yhteensovittamista voi ajatella myös työkulttuurin ja yhteiskunnallisen ilmaston tunnusmerkkinä – lapsimyön- teinen yhteiskunta on esimerkiksi sellainen, jossa aikuisten ansiotyö tukee eikä syrjäytä lasten hyvinvointia ja mielekästä lapsuutta. Englanniksi käytetään usein ilmaisua work- life balance, joka kuvailee hyvin ajatusta tasapainosta ja sen kokemuksesta.
Työn joustavuus on sekin yleinen termi, joka voi viitata hyvin erilaisiin asioihin ja si- sältää niin objektiivisia kuin henkilökohtaisia ulottuvuuksia. Joustaa voivat niin työnantaja kuin työntekijä. Työelämän joustoilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tarkemmin sitä, että työn aika tai paikka voivat vaihdella eri osapuolten tarpeiden tai halujen mukaan (Hill ym., 2008).

Siirry sisällysluetteloon