Vanhemmuus artikkeli 1

Kuvateksti

Eikä synny syntyminen, luovu luomatoin sikiö. Vieri impi veen emona. Uipi iät, uipi lännet, uipi luotehet, etelät, uipi kaikki ilman rannat tuskissa tulisen synnyn, vatsanvaivoissa kovissa; eikä synny syntyminen, luovu luomatoin sikiö. Itkeä hyryttelevi; sanan virkkoi, noin nimesi: ”Voi poloinen, päiviäni, lapsi kurja, kulkuani! Jo olen joutunut johonki: iäkseni ilman alle, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi näillä väljillä vesillä, lake’illa lainehilla!.

”Parempi olisi ollut ilman impenä eleä, kuin on nyt tätä nykyä vierähellä veen emona: vilu tääll’ on ollakseni, vaiva värjätelläkseni, aalloissa asuakseni, veessä vierielläkseni. ”Oi Ukko, ylijumala, ilman kaiken kannattaja!. Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa! Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä! Käy pian, välehen jou’u, välehemmin tarvitahan!” Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi.